Kendossa on tarkoin ennalta määrätyt osumakohdat, joihin iskemällä sekä teknisesti oikein että oikealla ajoituksella ja energialla kamppailijat voivat saavuttaa ipponin eli pisteen. Ottelussa kaksi ipponia saanut voittaa.

Lyöntikohdat ovat men - pää (keskelle sekä molemmille sivuille), kote - oikea ranne (poikkeustapauksissa vasen), do - oikea kylki (jälleen poikkeustapauksessa myös vasen) sekä tsuki - pisto kurkkuun. Muita sallittuja osumakohtia ei ole. Kendo-ottelussa on kolme tuomaria, joiden tehtävänä on arvostella ottelijoiden lyönnit. Vain teknisesti hyvin ja oikealla spiritillä suoritettu, loppuun asti viety suoritus johtaa siis pisteeseen. Varoituksiakin kendossa voi saada mm. epäurheilijamaisesta käytöksestä, ottelualueen ylityksestä tai esim. miekan pudottamisesta. Kahdesta varoituksesta vastustaja saa pisteen.

"Ki-ken-tai-ichi" - henki-miekka-ruumis-yhtä on kendon perustavia ajatuksia ja se tulisi sisältyä jokaiseen lyöntiin. Tämä tarkoittaa käytännössä että kiai - huuto tai energia, miekan isku ja vartalon liike tai jalan tömäytys lattiaan ovat täsmälleen yhtäaikaisia. Tämä edellyttää myös henkisen energian keskittämistä juuri lyöntihetkeen ja valmiuden säilyttämistä koko suorituksen ajan. Suoritus ei pääty itse lyöntiin vaan se jatkuu niin kauan kunnes kyseinen hyökkäystilanne on ohi.